Maneesia on mahdollisuus myös vuokrata. Kalenterista näette maneesivaraukset (eli tunnit) sekä tulevat kurssit ym. tapahtumat Granåsassa. Kalenteria yritetään päivittää mahdollisimman tarkasti, mutta aina voi tulla viime hetken muutoksia tai löytyä puutteita/virheitä.

Tuntien aikana ei oteta ulkopuolisia ratsukoita maneesiin, paitsi arkipäivisin ennen klo 16.30.

KAIKKI valmennustunnit täytyy varata etukäteen, ilmoittamalla Åsalle (040 732 4620, SMS tai WA) tai info@granasa.fi (ellei ole kiire). Myös kenttä varataan! Valmennustunnin varaus maksaa 5 € (+maneesivuokra), ja sillä varmistatte, ettei maneesissa tai kentällä ole toista valmennustuntia, mutta muut ratsukot saavat olla samassa tilassa. Maneesi kokonaan omaan käyttöön maksaa 60 €/tunti. Talviaikana, kun kenttä on jäässä, hinta on 100 €/tunti arki-iltaisin klo 17.30–20.30. Kaikki varaukset on tehtävä 72 h etukäteen.

Maneesi- ja kenttävuokra

• Maneesi: 20 €/krt tai 130 €/10-kerran kortti, voimassa 6 kk
• Kenttä: 10 €/krt tai 80 €/10-kerran kortti, voimassa 6 kk

Vuokra on ratsukkokohtainen. Vuokraan sisältyy estekaluston käyttö. Granåsan ratsastustuntien aikana ei saa vuokrata maneesia, joten kannattaa tarkistaa tilanne etukäteen Granåsan varauskalenterista.

Jos haluat tuoda oman valmentajasi mukaan, täytyy sinun varata maneesi tai kenttä vähintään 2 päivää etukäteen. Maneesin varausmaksu on 5 €/ratsukko ja takaa sen, että mahdutte maneesiin ja että muut ratsukot ottaa teidät huomioon. Varaus ei anna yksinoikeuden maneesiin tai kenttään. Varaus on maksuton, jos maksat maneesin kuukausimaksun.

Lisätietoa: Maneesin vuokraus

Kertamaksun voi maksaa MobilePayllä (p. 040 732 4620/Åsa)  tai jättää käteisenä kerhohuoneeseen (mukaan lappu tai kirjekuori, jossa ratsastajan nimi). 10-kerran kortin voit ostaa lähettämällä sähköpostia osoitteeseen info@granasa.fi.

Ennen maneesiin tuloa ei tarvitse ilmoittautua. Mikäli maksua ei suoriteta tai 10-kerran korttia käytetään väärin, tulee ratsastajalle pysyvä porttikielto maneesiin.

Muista hyvät käytöstavat ja hevos(t)en reilu kohtelu kun käyt meillä, niin kakilla on kivaa olla!

Tervetuloa!

Perinteisesti klassinen ratsastus on sitä, että hevonen saadaan toimimaan halutulla tavalla, saumattomassa yhteistyössä ihmisen kanssa mahdollisimman pienillä ja huomaamattomilla avuilla. Ja että hevonen liikkuisi ja kantaisi itseään kestävällä tavalla.

Klassisella ratsastuksella ei tänä päivänä ole juurikaan tekemistä kilparatsastamisen kanssa, mutta esim. akateemiset ratsastuskoulut Ranskassa, Espanjassa, Portugalissa ja Wienissä luokitellaan klassisen ratsastuksen alle.

Valitettavasti – vai ehkäpä onneksi? – klassisesta ratsastuksesta on suurin piirtein yhtä monta versiota kuin on valmentajiakin. Yhteistä kaikille on tavoite käyttää mahdollisimman kevyitä apuja ja liikkua harmoniassa hevosen kanssa, mutta käsitys tavasta, jolla hevosen tulisi liikkua, riippuu valmentajasta. Joidenkin mielestä hevosen kaulan tulisi olla kannatuksessa korkealla, toisten mielestä matalalla. Toiset ratsastavat hitaasti, jotkut vieläkin hitaammin, kun taas toiset haluavat enemmän vauhtia. Kaikki toki haluavat olla oikeassa, mutta voi olla haastavaa nähdä, kuka oikeasti on. Ikävä kyllä biomekaniikan tutkimuksessakaan ei olla yksimielisiä siitä, miten tulisi ratsastaa – ei ole olemassa käsikirjaa, joka sopisi jokaiselle ratsukolle; mikään menetelmä ei sovi jokaiselle hevoselle, mikään oppimismenetelmä ei sovi jokaiselle ratsastajalle.

Granåsassa Åsa Grönlund pyrkii jatkuvasti löytämään tapoja, jotka sopivat eri ratsastajille ja eri hevosille. Tavoitteena on kyetä ratsastamaan niin, että hevosen vastustus on mahdollisimman vähäistä (ja avut huomaamattomia) ja samalla saada hevonen työskentelemään ja kantamaan itsensä – kokoamaan ja venyttämään harmoniassa ratsastajan kanssa.

Hevoset ovat kuitenkin tapaeläimiä ja pitäytyvät mieluummin ”vanhassa tutussa” silloinkin, kun hevonen ei käytä selkäänsä kunnolla tai kun rintakehä ei kohoa kannatukseen harjoituksessa. Tämä voi ennen pitkää saattaa hevosen kipeäksi ja sen vuoksi meidän täytyy vaatia hevoselta hieman enemmän, jotta saisimme sen muuttamaan liikemallejaan. Jos hevonen ei kuitenkaan vaadittaessa nopeasti myötää ja muuta tapaansa liikkua, voi menetelmä olla hevoselle väärä (tai ratsastaja pyytää hevoselta väärin) tai hevonen voi olla kipeä. Kivuttomalle hevoselle on miellyttävää kulkea hyvässä ryhdissä ja muodossa!

Harmonia ja huomaamattomat avut asettavat kuitenkin vaatimuksia ratsastajalle. Tärkein on henkinen: jännittynyt ratsastaja ei saa hevosta rentoutumaan ja jos ratsastaja ei ole henkisesti läsnä tilanteessa, ei harmoniaa voida saavuttaa.

Granåsassa pyritään työstämään sekä henkistä että fyysistä puolta ratsastuksessa – onhan ratsastajan keho jatkuvassa vuorovaikutuksessa ajatustensa kanssa.

Ratsastuksessa olennaisia ja aina huomioitavia asioita ovat:

• Istunta. Epätasapainoinen istunta aiheuttaa jumeja ja epätasapainoisen tai jumissa olevan hevosen. Ikävä kyllä ratsastaja ei aina tiedosta oman kehonsa vinouksia. Sen vuoksi myös muiden lajien harrastaminen vinouksien ja jumien korjaamiseksi on kannattavaa.
• Hengitys. Kun pidättää hengitystä, jännittyy. Sillä, miten hengittää, on iso merkitys.
• Liikaa yrittäminen. Liikaa yrittämällä vaatii hevoselta helposti liikaa ja päätyy helposti olemaan hevosen edellä. Liikaa yrittäminen johtaa myös usein siihen, että pidättää hengitystä.
• Passiivisuus. Passiivisuus on sitä, että vain matkustaa hevosen selässä, osallistamatta itseään tai hevosta. Mikään ei muutu, ei hyvässä eikä pahassa. Energiataso on usein liian matala.
• Energia. Energia liitetään ensisijaisesti ajatuksiin, mutta se vaikuttaa myös istuntaan, hengitykseen ja siihen, kuinka paljon yrittää. Hevoset ovat mestareita tuntemaan ihmisen energian, joten hevosen näkökulmasta se on yksi tärkeimmistä avuista.
• Sisäinen dialogi ja omat ajatukset. Onko ratsastaja kriittinen vai rohkaiseva itseään kohtaan? Hevonen tuntee sen… Negatiiviset ajatukset tekevät kehosta tahattomasti jännittyneen ja ne hidastavat luovaa ja loogista ajattelua.

Åsa on saanut innoituksensa erityisesti seuraavilta valmentajilta:

Hanna Engstöm (Akateeminen ratsastustaide) on toiminut Åsan valmentajana vuodesta 2009. Hannalla on aina jotain uutta annettavaa istuntaan liittyen. Hannan opetuksessa kaiken keskiössä on mukautuva istunta, jolla samanaikaisesti sekä vaikutetaan hevoseen, että osallistetaan hevosta. Hanna käy noin kolmesti vuodessa Granåsassa ja tarjoaa joka kerta uuden ulottuvuuden tai näkökulman istuntaan.

Didier Bonlieu on ranskalainen valmentaja, joka on saanut inspiraationsa Nuno Oliveiralta. Hänellä on valtavan rauhallinen ja rento tapa opettaa ja toimia hevosten kanssa, kiirehtimättä. Åsa valmentautui Didierin opetuksessa pari kertaa vuodessa vuosina 2009–2014. Nyt näyttää siltä, että Didier alkaa taas käydä Suomessa säännöllisesti.

Catherine Laurenty on tehnyt vaikutuksen menetelmällään: apujen tulee olla pieniä, pehmeitä ja niitä tulee antaa vain yksi kerrallaan, mutta hevosen tulee reagoida ja reaktion tulee tapahtua välittömästi. Kurinalaisuus ja pehmeys – ei mikään helppo yhdistelmä. Åsa ehti ratsastaa Laurentyn valmennuksessa joitakin kertoja ennen kuin yhteistyö keskeytyi covid-pandemian vuoksi.

Noora Ehnqvist opettaa lempeää hevostaitoa ja kehotietoisuutta sekä miten omaa kehoa tulisi käyttää arjessa ja kommunikaatiossa hevosten kanssa.

Manolo Mendez on kotoisin Espanjasta (yksi ”Espanjan oman ratsastuskoulun” Fundación Real Escuela Andaluza del Arte Ecuestren perustajista), mutta asuu nykyisin Australiassa. Åsa on osallistunut Mendezin klinikoihin kahdesti ja pitää hänen tavastaan työskennellä hevosten kanssa sekä siitä, miten hän antaa hevosten järjestellä kehonsa kaikessa rauhassa ja pitkän bambukepin kosketuksen avulla. Manolo Medezillä on tarkka silmä ja hän näkee mistä ja miten hevonen on lukossa kehossaan ja millaista apua hevonen silloin tarvitsee.

Niina Kirjorinne on suomalainen valmentaja, joka on kerännyt osaamista ympäri maailmaa ja opettaa mm. miten saada aikaan hyvä ohjastuntuma.

Suski Fagerström (Mind Riders) tarjoaa ratsastajille henkistä valmennusta. Erityisen kiinnostava on hänen näkemyksensä ratsastajien erilaisista persoonallisuuksista ja siitä, miten persoonallisuus vaikuttaa oppimiseen.

Myös muut ”klassiset” tai ”tavalliset” valmentajat – nimiä erikseen mainitsematta -ovat inspiroineet Åsaa, sillä jokaiselta valmentajalta voi saada jotain uutta ajateltavaa.

Mitä odottaa, kun tulet ratsastustunnille Granåsaan?

Kun tulet ensimmäistä kertaa tunnille, Åsa aloittaa aivan alusta. Riippumatta siitä, miten paljon olet ratsastanut, Åsa käy läpi seuraavat peruskäsitteet: henkinen läsnäolo, hengitys, istunta ja avut. Useimmiten on kyse yhteisen kielen löytämisestä valmentajan ja ratsastajan välillä. Monesti ensimmäinen tunti kuluu pelkässä käynnissä ja silti oppilas voi olla tunnin jälkeen henkisesti täysin uupunut

Kun istunta toimii käynnissä ja käsitteet on selitetty, jatkamme yleensä kevyellä ravilla, sitten siirtymillä (energian hallinta). 1–3 perehdytyskerran jälkeen alamme työskennellä ratsastajan ja hevosen tasolla: hiomme istuntaa eri askellajeissa, työstämme ratsastajan energiaa ja vaikutusta hevoseen, ratsastamme avo- ja sulkutaivutuksessa ja näiden välillä siirtymistä, harjoittelemme kokoamista, laukanvaihtoja jne.

Ratsastajana voit toivoa joka tunnille samaa hevosta tai vaihtuvia hevosia. Åsa pyrkii löytämään sopivan hevosen jokaiselle, sillä vaikka jokaisella hevosella on jotain opetettavaa jokaiselle ratsastajalle on myös tärkeää, että Granåsan hevoset viihtyvät tunneilla ja siksi niille valitaan yleensä ratsastaja, joka niille sopii. Et ehkä ratsastajanakaan halua maksaa ratsastuksesta hevosella, jonka kanssa et viihdy? Granåsan hevoset käyvät välillä kahdella peräkkäisellä tunnilla mutta saavat silloin yleensä tauon tuntien välissä, koska on tärkeää, että hevoset ovat henkisesti läsnä ja jaksavat keskittyä työhönsä.

Åsa käyttää hevosten motivoimiseksi positiivista vahvistetta (ruokapalkkaa) koulutuksessa. Se ei ole tyypillistä klassisessa ratsastuksessa, jossa perinteisemmin käytetään painetta ja paineen poistoa (negatiivinen vahviste), mutta positiivisella vahvistamisella, voidaan vielä tehostaa toivotun käytöksen vahvistamista myös ratsastuksessa. Åsan oppilaat käyttävät harvemmin palkkanameja tunneilla, mutta heitä pyydetään usein kiittämään hevosta. Jos olet kiinnostunut, voimme tunneilla myös tutustua tarkemmin siihen, miten voit itse käyttää positiivista vahvistetta.

Spanish riding school, Bernardo Bellotto, 1773

Classical dressage evolved from cavalry movements and training for the battlefield, and has since developed into the competitive dressage seen today. Classical riding is the art of riding in harmony with, rather than against, the horse. Correct classical riding only occurs when the rider has a good seat and a correct and well-balanced body position, moves with the horse’s motion, and applies and times the aids correctly. Lähde: Wikipedia: Classical dressage

Åsa Grönlund on vuonna 2017 suorittanut CFM Finlandin MBRS ohjaajakoulutuksen. Tällä hetkellä Åsa käyttää mindfulness ohjaajan työkaluja ratsastuksen ja maastakäsittelyn opetuksessa, jotta ratsastaja löytäisi parempaa kehontuntemusta ja henkistä läsnäoloa hevosen kanssa. Suunnitelmissa on järjestää Mindfulness ja hevonen/ratsastus päiväkursseja, joten ota rohkeasti yhteyttä jos kiinnostaa!

”Center for Mindfulness Finland Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja Leena Pennanen toi mindfulnessin Suomeen yli 20 vuotta sitten Mindfulness-Based Stress Reduction -menetelmän (MBSR) myötä. Leena myös suomensi sanan mindfulness sanoilla hyväksyvä, tietoinen läsnäolo.” (lähde https://mindfulness.fi/tarinamme 11.1.2023)

Åsa ottaa hevosia lisäkoulutukseen vähintään 3 kk jaksoksi. Koulutus voi olla maasta tai selästä käsin hevosen tarpeiden mukaan ja aina yhteistyössä hevosen omistajan kanssa. 

Granåsan toiminta on tarkentunut tuntien pitoon ja valmennukseen. Tallitoiminta, pihattojen hoito ja hevospaikkojen vuokraus ym on siirretty seuraavalle yrittäjälle!

Hevosten luonnolliset tarpeet ovat selvästi erilaiset kuin meidän ihmisten. Sen takia on tärkeää, että otamme selvää hevosten elintavoista ja opimme ymmärtämään niiden tarpeita. Hevosten elintärkeisiin tarpeisiin kuuluvat laumaelämä, liikkuminen ja jatkuva korsirehun syöminen.

Luonnolliseen hevosenpitoonhan emme pysty, koska hevosemme elävät kuitenkin kesyhevosina. Luonnonmukainen hevosenpito sen sijaan tarkoittaa mahdollisimman luonnollista hevosenpitoa. Kun haluamme käyttää hevosta omaan käyttötarkoitukseemme, vastuullamme on luoda niille mahdollisimman luonnonmukainen elinympäristö taataksemme niiden hyvinvoinnin.

© Annica Lindström

Granåsan toiminta-ajatuksena on toteuttaa mahdollisimman luonnonmukainen elinympäristö hevosille ja siksi tarjoamme korkeatasoisia pihattopaikkoja.

Luonnossa hevonen vaeltaa lauman mukana kymmeniä kilometrejä vuorokaudessa, käyttää noin 16 tuntia syömiseen ja vain 4 tuntia nukkumiseen. Lauman liikkuessa paikasta toiseen myös hevosten syömä kasvillisuus vaihtelee. Kun hevoset käyttävät paljon aikaa syömiseen, niiden kehon asento on enimmäkseen pää alhaalla rentoutuen.

Luonnonmukaisessa hevosenpidossa voimme mielikuvitusta käyttäen toteuttaa edes osan hevosten luonnollisista tarpeista. Laumassa hevoset voivat toteuttaa sosiaalisia tarpeitaan, joita ovat esimerkiksi toistensa koskeminen ja rapsuttaminen, sekä yhdessä syöminen, lepääminen ja leikkiminen. Pihatossa hevoset voivat liikkua vapaasti ja tarhoja suunnittelemalla voidaan järjestää edes vähän lisää liikuntaa, esimerkiksi tarjoamalla heinää, väkirehua ja vettä eri paikoissa. Ruokintaa suunnittelemalla saadaan hevoselle sopiva ruokavalio ja esimerkiksi automaattiruokintajärjestelmällä hevoset syövät tasaisesti ympäri vuorokauden.

Luonnonmukainen hevosenpito on perustana hyvään yhteistyöhön ihmisen ja hevosen välissä, koska vain mieleltään ja lihaksistoltaan tasapainoinen hevonen voi kehittyä ja toimia kuten hevosen kuuluu. Laumassa asuvat hevoset ovat useimmiten rauhallisia ja harmonisia, kun ne saavat tukea ja turvaa toisten hevosten seurasta ja voivat purkaa ylimääräistä energiaa liikkumalla ja leikkimällä lajitovereiden kanssa. Tämä rauhan ne voivat ottaa mukaansa myös ihmisten seuraan, eli koulutukseen, ratsastukseen tai ajoon.

Jos olet kiinnostunut pihattopaikasta hevoselle, ota yhteyttä:
Anna Asplund 046 543 4983
aspen.equestrians@gmail.com

Maastatyöskentelyn perusopintojen jälkeen  sisäänratsastettava hevonen totutellaan seuraavaksi satulaan ja suitsiin naruriimussa, sekä tehdään kapsoni-maastakäsintyöskentelyä, jossa opetetaan hevosta taipumaan ja käyttämään selkäänsä oikein ennen ratsaille nousua.

Tätä työskentelyä voidaan vaihdella, niin että tehdään välillä vain satulaan tutustumista, välillä vain kapsonityöskentelyä ja välillä totutellaan myös ratsastajan painoon selässä tai ravataan puomeja/pieniä esteitä liinassa tai irtojuoksutuksessa, jotta nuori hevonen ei tylsisty. Meillä  klassisesti sisäänratsastettu hevonen osaa mennä nuorelle hevoselle tarkoitetussa aika pitkässä ja matalassa muodossa sekä käynnissä että ravissa, ja se on tottunut laukkaamaan ratsastajan alla, joten klassinen peruskoulutus saattaa kestää vähän kauemmin kuin ”tavallinen” sisäänratsastus, yleensä noin 3-4 kuukautta. Tavoitteena on kuitenkin rauhallinen, luotettava hevonen, jolla on luontainen herkkyys tallella ja jolla on kaikki mahdollisuudet pysyä terveellisenä ja jaksaa jatkamaan koulutusta ratsastajan alla.

Ongelmahevosia ei ole, ainoastaan hevosia joilla on ihmisongelmia.

Tämä sanonta kertoo aika hyvin mistä on kyse; ”ongelmahevosia” ei siis ole, mutta on olemassa hevosia, jotka eivät meitä ymmärrä, eli nämä hevoset ovat meille ongelmaisia. Ongelmat saattaa olla aggressiivinen käyttäytyminen, vaikeuksia ratsastaessa (pukittelu, ryntäily, vastahakoisuus, pään heiluttelu) tai lastausongelmia yms.

Ongelmakäyttäytyminen on yleensä opittua

Harvoin on kuitenkaan kyse luonneviasta, eli hevoset eivät synny ongelmana, vain ongelmakäyttäytyminen on opittu käyttäytyminen. Jotta ongelmaan löytyisi ratkaisun, täytyy ensin katsoa ongelmaa hevosen näkökulmasta ja yrittää miettiä mistä se johtuu. Ensin kannattaa sulkea pois kaikki terveydelliset syyt, eli täytyy varmistaa, ettei hevosella on kipua – etenkin jos on kyse aggressiivisesti käyttäytyvästä tai pukittelevasta hevosesta. Tähän tutkimukseen tarvitaan ammattilainen: hyvä, mieluiten hevosiin erikoistunut eläinlääkäri, hieroja, fysioterapeutti, osteopaatti, kiropraktikko tai kavioidenhoitaja. Ja kannattaa kysyä eri ammattilaisten mielipidettä. Vaikka yksi ammattilainen ei löydä hevosessa vikaa, niin ei se valitettavasti aina tarkoita että hevonen olisi terve.

Käytös voi johtua kivusta tai heikosta fysiikasta

Joskus hevosella ei ole varsinaista kipua tai fyysistä rajoitusta, mutta sillä saattaa olla niin huono tasapaino tai niin reilu toispuoleisuus (taipuu esim. enemmän/helpommin yhdelle puolelle kuin toiselle), että se on sen takia hermostunut ja pyrkii pakoon tai on vastahakoinen liikkumaan. Tässä tapauksessa hevonen voi saada apua mm. klassisesta maastakäsintyöskentelystä, missä sitä voi jumpata ja venytellä liikkeessä puolelta toiseen ja opettaa kantamaan painonsa oikeinpäin.

Johdonmukaisuudella tuloksiin

Joskus voi olla kyse hevosesta jota on kohdeltu huonosti tai jopa pahoinpidelty – herkälle hevoselle riittää, ettei käsittely on ollut tarpeeksi johdonmukainen. Mutta kuten Buck Brannaman on sanonut, silloin ei auta olla hevoselle vain kiltti, jolloin hevosesta tulee vain pilattu pahoinpidellynuhri. Olipa syy mitä tahansa ratkaisu on aina rauhallinen, johdonmukainen kohtelu, missä hevonen ymmärtää mitä sen kuuluu tehdä ja se saa turvaa säännöistä ja ihmisen rauhallisesta johtajuudesta. Tämän takia on tärkeää, että myös hevosen omistaja osallistuu hevosen uudelleenkoulukseen, koska muuten koulutus saattaa mennä hukkaan, kun hevonen menee kotiin ja kaikki palaa ennalleen. Aina ei kuitenkaan ole kyse hevosesta jota on kohdeltu väkivallalla, joskus voi olla kyse hevosesta, joka on pilattu, eli se luulee, että ihmiset ovat täällä vain sen leikkikaverina tai palvelijana. Ja vaikka on kivaa, että hevonen on meidän ystävämme, niin hauskuus loppuu kun 600 kiloa istuu sylissä. Eli tässäkin tapauksessa täytyy rauhallisella, johdonmukaisella kohtelulla selittää hevoselle miten sen täytyy käyttäytyä, jotta sen ympärillä on turvallista olla. Joskus on myös kyse hevosesta, joka ei luota ihmiseen johtajana ja silloinkin on ratkaisu sama: johdonmukainen kohtelu, josta hevonen huomaa, että ihminen on luotettava johtaja.

Hevosen elinolosuhteet kuntoon

Joskus on myös pakko miettiä hevosen kokonaistilannetta: eli millaisessa talliympäristössä hevonen elää, mitä se syö, onko sillä mahdollisuus toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan, kuten seurustelu muiden hevosten kanssa ja mahdollisuus syödä tarpeeksi korsirehua? Omistajan on pakko miettiä onko hän varautunut esim. siirtämään hevosensa toiselle tallille, jos tilanne niin vaatii, tai vaihtaa omia tavoitteita, jotta ne sopisivat hevoselle? Tai joskus saattaa myös olla tarvetta vaihtaa hevosta, eli toteaa, ettei hevonen ja sen luonteet ja tavoitteet sovi yhteen omiin tavoitteisiin. Ongelmatilanteet vaativat joskus isot ja raskaatkin päätökset; aina ei tarvitse niitä tehdä mutta tilanteesta riippuen kannattaa niihin varautua ja olla rehellinen itselleen, olenko oikeasti varautunut satsaamaan tähän hevoseen ja muuttamaan itseäni. Muuten tuhlaat hevosen uudelleenkoulutukseen vain turhaan rahaa ja aikaa.  Mutta jos olet valmis satsaamaan ”ongelmahevoseesi” aikaa, sinä voit myös varautua omaan henkiseen kasvuun ihmisenä – se on yksi parhaimpia puolia työskentelyssä ongelmahevosen kanssa!

Luonnollinen hevostaito on itse asiassa paradoksi. Ei ole mitään luonnollista siinä, että petoeläin (eli ihminen) työskentelee saaliseläimen (hevosen) kanssa… Meillä Granåsassa puhutaan usein vain hevostaidosta ja siihen meillä on oma näkemyksemme, joka perustuu ns ”luonnolliseen hevostaitoon” eli ”natural horsemanship”.

Luonnollinen hevostaito on kuitenkin saanut turhan huonon maineen. Alalla on monia eri kouluttajia ja monia eri menetelmiä. Eniten huomiota tuntuu, että on annettu heille, jotka puhuvat johtajuudesta ja kunnioittamisesta – ja kaiken lisäksi tätä on ehkä ymmärretty väärin. Vaaraana on että, jos nähdään että hevonen ei kunnioita ihmistä, koska se kävelee ihmisen yli, ryhdytään käyttämään turhan paljon voimaa, jotta ”saadaan kunnioitusta”. Kun taas nähdään, että ihminen ei ole tarpeeksi hyvä johtaja, kun hevonen pelkää maneesissa, niin syyllistetään helposti ihmistä. Sen sijaan että näkisimme vain ongelmat ongelmina, eli koulutuksen puutteesta tai väärinymmärryksenä; hevonen on oppinut, että ihminen väistää tai että maneesi on pelottava paikka, koska viime kuussa se säikähti siellä koiraa.

Hyvässä hevostaidossa aloitetaan yleensä ihan alusta, eli tavallisilla talutusharjoituksilla ja juoksutusharjoituksia (naru)riimussa. Tällöin varmistetaan, että hevonen tietää myöntää paineelle riimusta, ja että se ymmärtää väistää ihmistä ja esim. käden painetta. Hevonen ja ihminen oppii myös yhteistä kieltä, kehon kautta. Väistämisessä ei ole kyse kunnioituksesta tai johtajuudesta vaan paineen ja paineen poistosta ja sääntöjen oppiminen (ns negatiivisella vahvisteella). (Negatiivinen vahviste takoittta siis että luodaan ärsyke, jota poistetaan kun saadan haluttu tulos. Positiivinen vahviste tarkoittaa että palkataan esim nameilla ja se on tehokas tapa, jota yleensä ei yhdistetä ns ”luonnolliseen hevostaitoon” – sen sijaan käytetään paljon rapsutuksia ym positiivisena vahvisteena. Mikään hyvä menetelmä ei kuitenkaan sulje pois toista vaihtoehtoa, pääasia on johdonmukaisuus ja että valitaan sekä hevoselle että ihmiselle sopiva tapa toimia.)

Nämä riimussa tapahtuvat harjoitukset ovat kaiken perusta ja niitä kannattaa tehdä kunnolla. Hevonen oppii kuuntelemaan ihmistä, sekä pysymään rauhallisena riimussa ja parhaimmassa tapauksessa se oppii myös ajattelemaan ja kuuntelemaan ihmistä, eikä ylireagoimaan, hankalissa tai pelottavissa tilanteissa. Tietyllä tavalla se siis oppii seuramaan ihmistä johtajana ja ihminen saa hevosen kunnioituksena ja luottamuksen olemalla selkeä ja johdonmukainen. Ihminen oppii näissä harjoituksissa olemaan selkeä ja käyttämään omaa kehoa johdonmukaisella tavalla – eli hallitsemalla kehon energiaa ja pieniä signaaleja.

Naruriimu-maastakäsintyöskentelyn jälkeen jatketaan muuhun osa-alueeseen riippuen hevosen (tai sen omistajan) tavoitteesta. Seuraava askel voi olla lisää maastakäsintyöskentelyä esimerkiksi pyöröaitauksessa, ongelmanratkaisua esim lastaustreeniä tai klassisen ratsastuksen maastakäsintyöskentely – missä hevonen oppii tasapainottamaan omaa kehoaan, jotta se pystyisi myöhemmin esimerkiksi kantamaan ratsastajaa tai vetämään kärryjä oikein päin. Klassisessa maastatyöskentelyssä voi ajan kanssa tehdä vaikka mitä: aloitetaan käynnissä, mutta lopputulos voi olla vaikka laukanvaihtoja, kylki kyljessä ihmisen kanssa. Työkaluna on useimmiten kapsoni*, suitset tai kuolaimettomat suitset, sekä raippa. Jos on kyse nuoresta hevosesta niin seuraava askel voi olla että totutellaan hevosta satulaan tai valjaisiin tai aikuisen hevosen kanssa jatketaan ehkä mahdollisen ongelmatilanteen ratkaisuun.

* Ns. portugalilaisessa kapsonissa liina/ohja kiinnittyy pehmustettuun ketjuun hevosen nenän päällä, mikä auttaa hevosta taivuttamaan niskansa oikein ja pitämään päänsä suorana

Maastakäsittely voidaan jakaa eri osa-alueisiin. Yhteistä niillä on, että ihmisellä on jalat maassa, eikä istu hevosen selässä.

Kaiken perustana on ”luonnollisen hevostaidon” maastakäsittely, missä ihminen oppii käyttämään kehon kieltä ja energiaa muun muuassa siirtämään hevosta. Pyritään siis niin pitkälle kuin mahdollista matkimaan hevosten omia tapoja toimia, mutta aika pitkälle opetetaan tai on opeteltu hevoselle miten sen pitäisi toimia ihmisten kanssa. Tämä maastakäsittely voidaan myös kutsua (naru)riimutyöskentelyksi, koska hevonen on (naru)riimussa, ellei se ole vapaana pyöröaitauksessa, maneesissa tai tarhassa. Oppilaat oppii miten talutetaan hevosta, ettei se astu jalkoihin, miten siirretään hevosta käytävällä ilman että joutuu työntämään 500 kiloa hevosta voimalla (ei muuten onnistu…), miten hevosta voi juoksuttaa käyttämällä kehon energia, eikä vain raippaa, miten perutetaan hevosta vetämättä riimunnarusta yms. Nämä asiat saattavat tuntua arkipäiväisiltä ja ehkä jopa jonkun mielestä turhista, kunnes törmätään ongelmiin, kuten esim. hevoseen, joka ei halua ottaa kuolaimia suuhun tai mennä traileriin, tai joka hermostuu jäädessään yksin ja karkaa käsistä. Silloin huomaa miten tärkeätä on osata käyttää omaa kehokieltä ja oikeat avut ja oikea asenne ratkaisemaan ongelmia.

Maastakäsin © Katariina Korhonen

Voit siis oppia käyttämään kehon kieltä, mielikuvia, oikea asenne (mielessä) ja asento (keholla) sekä oikeanlaista energia hevosen käsittelyssä, sekä lukemaan hevosta ja säätää näitä edellä mainittuja apuja eri hevosille sopiviksi. Samalla voit myös oppia kiittämään hevosta oikeassa paikassa, eli pyytää hevosta tekemään jotain ja lakkaa pyytämästä kun hevonen tekee. Sama periaate toimii myös ratsastaessa ja saattaa kuulosta helpolta, kunnes huomaa, että täytyy myös kiittää hevosta yrittämisestä, eli kun hevonen yrittää löytää ratkaisua, ja ennen kuin se turhautuu, kun ratkaisu ei löydy. Yrityksen huomaaminen vaatii oppilaalta harjoittelua ja todellista läsnäoloa ja keskittymistä, mutta usko tai älä, kun sen osaat, huomaatkin, että tunnet hevosen yrittämisen vaikka riimunnarussa.

Näitä oppeja voit sitten siirtää muuhun työskentelyyn. Voit edelleen jatkaa maastakäsin ja siirtyä vaikka klassiseen maastakäsintyöskentelyyn tai miksei ohjasajoon. Klassisessa maastakäsintyöskentelyssä käytämme yleensä ns portugalilaista kapsonia, eli nahkariimua, jolla on nahalla vuorattu ketju, joka kulkee hevosen nenän yli ja johon kiinnitetään ohja tai liina. Kapsonin ideana on, että hevonen taipuu oikein, nenästä lähtien, eikä esimerkiksi leuka edellä. Tässä työskentelyssä voit oppia suoristamaan hevosen vinouksia, verryttelemään hevosta, venyttelemään sen lihaksia ja opettamaan se liikkumaan oikeassa muodossa, jotta se voisi kantaa ratsastajaa.  Opit myös miten hevoselta pyydetään avo- tai sulkutaivutusta maastakäsin. Klassisessa maastakäsintyöskentelyssä työskennellään kaikissa askellajissa, mutta ohjaaja/”ratsastaja” kävelee koko ajan hevosen vieressä, vaikkapa laukkapiruetissa.