Klassinen ratsastus

Perinteisesti klassinen ratsastus on sitä, että hevonen saadaan toimimaan halutulla tavalla, saumattomassa yhteistyössä ihmisen kanssa mahdollisimman pienillä ja huomaamattomilla avuilla. Ja että hevonen liikkuisi ja kantaisi itseään kestävällä tavalla.

Klassisella ratsastuksella ei tänä päivänä ole juurikaan tekemistä kilparatsastamisen kanssa, mutta esim. akateemiset ratsastuskoulut Ranskassa, Espanjassa, Portugalissa ja Wienissä luokitellaan klassisen ratsastuksen alle.

Valitettavasti – vai ehkäpä onneksi? – klassisesta ratsastuksesta on suurin piirtein yhtä monta versiota kuin on valmentajiakin. Yhteistä kaikille on tavoite käyttää mahdollisimman kevyitä apuja ja liikkua harmoniassa hevosen kanssa, mutta käsitys tavasta, jolla hevosen tulisi liikkua, riippuu valmentajasta. Joidenkin mielestä hevosen kaulan tulisi olla kannatuksessa korkealla, toisten mielestä matalalla. Toiset ratsastavat hitaasti, jotkut vieläkin hitaammin, kun taas toiset haluavat enemmän vauhtia. Kaikki toki haluavat olla oikeassa, mutta voi olla haastavaa nähdä, kuka oikeasti on. Ikävä kyllä biomekaniikan tutkimuksessakaan ei olla yksimielisiä siitä, miten tulisi ratsastaa – ei ole olemassa käsikirjaa, joka sopisi jokaiselle ratsukolle; mikään menetelmä ei sovi jokaiselle hevoselle, mikään oppimismenetelmä ei sovi jokaiselle ratsastajalle.

Granåsassa Åsa Grönlund pyrkii jatkuvasti löytämään tapoja, jotka sopivat eri ratsastajille ja eri hevosille. Tavoitteena on kyetä ratsastamaan niin, että hevosen vastustus on mahdollisimman vähäistä (ja avut huomaamattomia) ja samalla saada hevonen työskentelemään ja kantamaan itsensä – kokoamaan ja venyttämään harmoniassa ratsastajan kanssa.

Hevoset ovat kuitenkin tapaeläimiä ja pitäytyvät mieluummin ”vanhassa tutussa” silloinkin, kun hevonen ei käytä selkäänsä kunnolla tai kun rintakehä ei kohoa kannatukseen harjoituksessa. Tämä voi ennen pitkää saattaa hevosen kipeäksi ja sen vuoksi meidän täytyy vaatia hevoselta hieman enemmän, jotta saisimme sen muuttamaan liikemallejaan. Jos hevonen ei kuitenkaan vaadittaessa nopeasti myötää ja muuta tapaansa liikkua, voi menetelmä olla hevoselle väärä (tai ratsastaja pyytää hevoselta väärin) tai hevonen voi olla kipeä. Kivuttomalle hevoselle on miellyttävää kulkea hyvässä ryhdissä ja muodossa!

Harmonia ja huomaamattomat avut asettavat kuitenkin vaatimuksia ratsastajalle. Tärkein on henkinen: jännittynyt ratsastaja ei saa hevosta rentoutumaan ja jos ratsastaja ei ole henkisesti läsnä tilanteessa, ei harmoniaa voida saavuttaa.

Åsa ja Bandido © Emma Kallioniemi

Granåsassa pyritään työstämään sekä henkistä että fyysistä puolta ratsastuksessa – onhan ratsastajan keho jatkuvassa vuorovaikutuksessa ajatustensa kanssa.

Ratsastuksessa olennaisia ja aina huomioitavia asioita ovat:

  • Istunta. Epätasapainoinen istunta aiheuttaa jumeja ja epätasapainoisen tai jumissa olevan hevosen. Ikävä kyllä ratsastaja ei aina tiedosta oman kehonsa vinouksia. Sen vuoksi myös muiden lajien harrastaminen vinouksien ja jumien korjaamiseksi on kannattavaa.
  • Hengitys. Kun pidättää hengitystä, jännittyy. Sillä, miten hengittää, on iso merkitys.
  • Liikaa yrittäminen. Liikaa yrittämällä vaatii hevoselta helposti liikaa ja päätyy helposti olemaan hevosen edellä. Liikaa yrittäminen johtaa myös usein siihen, että pidättää hengitystä.
  • Passiivisuus. Passiivisuus on sitä, että vain matkustaa hevosen selässä, osallistamatta itseään tai hevosta. Mikään ei muutu, ei hyvässä eikä pahassa. Energiataso on usein liian matala.
  • Energia. Energia liitetään ensisijaisesti ajatuksiin, mutta se vaikuttaa myös istuntaan, hengitykseen ja siihen, kuinka paljon yrittää. Hevoset ovat mestareita tuntemaan ihmisen energian, joten hevosen näkökulmasta se on yksi tärkeimmistä avuista.
  • Sisäinen dialogi ja omat ajatukset. Onko ratsastaja kriittinen vai rohkaiseva itseään kohtaan? Hevonen tuntee sen… Negatiiviset ajatukset tekevät kehosta tahattomasti jännittyneen ja ne hidastavat luovaa ja loogista ajattelua.

Åsa on saanut innoituksensa erityisesti seuraavilta valmentajilta:

Hanna Engstöm (Akateeminen ratsastustaide) on toiminut Åsan valmentajana vuodesta 2009. Hannalla on aina jotain uutta annettavaa istuntaan liittyen. Hannan opetuksessa kaiken keskiössä on mukautuva istunta, jolla samanaikaisesti sekä vaikutetaan hevoseen, että osallistetaan hevosta. Hanna käy noin kolmesti vuodessa Granåsassa ja tarjoaa joka kerta uuden ulottuvuuden tai näkökulman istuntaan.

Didier Bonlieu on ranskalainen valmentaja, joka on saanut inspiraationsa Nuno Oliveiralta. Hänellä on valtavan rauhallinen ja rento tapa opettaa ja toimia hevosten kanssa, kiirehtimättä. Åsa valmentautui Didierin opetuksessa pari kertaa vuodessa vuosina 2009–2014. Nyt näyttää siltä, että Didier alkaa taas käydä Suomessa säännöllisesti.

Catherine Laurenty on tehnyt vaikutuksen menetelmällään: apujen tulee olla pieniä, pehmeitä ja niitä tulee antaa vain yksi kerrallaan, mutta hevosen tulee reagoida ja reaktion tulee tapahtua välittömästi. Kurinalaisuus ja pehmeys – ei mikään helppo yhdistelmä. Åsa ehti ratsastaa Laurentyn valmennuksessa joitakin kertoja ennen kuin yhteistyö keskeytyi covid-pandemian vuoksi.

Noora Ehnqvist opettaa lempeää hevostaitoa ja kehotietoisuutta sekä miten omaa kehoa tulisi käyttää arjessa ja kommunikaatiossa hevosten kanssa.

Manolo Mendez on kotoisin Espanjasta (yksi ”Espanjan oman ratsastuskoulun” Fundación Real Escuela Andaluza del Arte Ecuestren perustajista), mutta asuu nykyisin Australiassa. Åsa on osallistunut Mendezin klinikoihin kahdesti ja pitää hänen tavastaan työskennellä hevosten kanssa sekä siitä, miten hän antaa hevosten järjestellä kehonsa kaikessa rauhassa ja pitkän bambukepin kosketuksen avulla. Manolo Medezillä on tarkka silmä ja hän näkee mistä ja miten hevonen on lukossa kehossaan ja millaista apua hevonen silloin tarvitsee.

Niina Kirjorinne on suomalainen valmentaja, joka on kerännyt osaamista ympäri maailmaa ja opettaa mm. miten saada aikaan hyvä ohjastuntuma.

Suski Fagerström (Mind Riders) tarjoaa ratsastajille henkistä valmennusta. Erityisen kiinnostava on hänen näkemyksensä ratsastajien erilaisista persoonallisuuksista ja siitä, miten persoonallisuus vaikuttaa oppimiseen.

Myös muut ”klassiset” tai ”tavalliset” valmentajat – nimiä erikseen mainitsematta -ovat inspiroineet Åsaa, sillä jokaiselta valmentajalta voi saada jotain uutta ajateltavaa.

Mitä odottaa, kun tulet ratsastustunnille Granåsaan?

Kun tulet ensimmäistä kertaa tunnille, Åsa aloittaa aivan alusta. Riippumatta siitä, miten paljon olet ratsastanut, Åsa käy läpi seuraavat peruskäsitteet: henkinen läsnäolo, hengitys, istunta ja avut. Useimmiten on kyse yhteisen kielen löytämisestä valmentajan ja ratsastajan välillä. Monesti ensimmäinen tunti kuluu pelkässä käynnissä ja silti oppilas voi olla tunnin jälkeen henkisesti täysin uupunut 😊

Kun istunta toimii käynnissä ja käsitteet on selitetty, jatkamme yleensä kevyellä ravilla, sitten siirtymillä (energian hallinta). 1–3 perehdytyskerran jälkeen alamme työskennellä ratsastajan ja hevosen tasolla: hiomme istuntaa eri askellajeissa, työstämme ratsastajan energiaa ja vaikutusta hevoseen, ratsastamme avo- ja sulkutaivutuksessa ja näiden välillä siirtymistä, harjoittelemme kokoamista, laukanvaihtoja jne.

Ratsastajana voit toivoa joka tunnille samaa hevosta tai vaihtuvia hevosia. Åsa pyrkii löytämään sopivan hevosen jokaiselle, sillä vaikka jokaisella hevosella on jotain opetettavaa jokaiselle ratsastajalle on myös tärkeää, että Granåsan hevoset viihtyvät tunneilla ja siksi niille valitaan yleensä ratsastaja, joka niille sopii. Et ehkä ratsastajanakaan halua maksaa ratsastuksesta hevosella, jonka kanssa et viihdy? Granåsan hevoset käyvät välillä kahdella peräkkäisellä tunnilla mutta saavat silloin yleensä tauon tuntien välissä, koska on tärkeää, että hevoset ovat henkisesti läsnä ja jaksavat keskittyä työhönsä.

Åsa käyttää hevosten motivoimiseksi positiivista vahvistetta (ruokapalkkaa) koulutuksessa. Se ei ole tyypillistä klassisessa ratsastuksessa, jossa perinteisemmin käytetään painetta ja paineen poistoa (negatiivinen vahviste), mutta positiivisella vahvistamisella, voidaan vielä tehostaa toivotun käytöksen vahvistamista myös ratsastuksessa. Åsan oppilaat käyttävät harvemmin palkkanameja tunneilla, mutta heitä pyydetään usein kiittämään hevosta. Jos olet kiinnostunut, voimme tunneilla myös tutustua tarkemmin siihen, miten voit itse käyttää positiivista vahvistetta.

Spanish riding school, Bernardo Bellotto, 1773

Classical dressage evolved from cavalry movements and training for the battlefield, and has since developed into the competitive dressage seen today. Classical riding is the art of riding in harmony with, rather than against, the horse. Correct classical riding only occurs when the rider has a good seat and a correct and well-balanced body position, moves with the horse’s motion, and applies and times the aids correctly. Lähde: Wikipedia: Classical dressage
2023-01-12T12:35:28+00:00
Go to Top